Joose Norri kirjoitti: ↑25 Helmi 2019 18:34
Niille, jotka pyrkivät paremmiksi pelaajiksi, tätä ei voi liian paljon painottaa. Jos itse valmentaisin jotain nuorta, siis sillä ajatuksella että pyritään niin hyväksi kuin rahkeet vain mitenkään riittävät, kieltäisin analyysikoneiden käytön ainakin ennen kuin noin 2300-taso on saavutettu - tietysti spesifein poikkeuksin. Jopa se voi olla pitkällä tähtäimellä haitallista, että tarkastaa omat analyysinsä jälkikäteen koneella; tarkoitan sellaisia asioita kuin että tasa-asema ja tasa-asema voivat olla täysin eri asioita, eikä sellaiseen saa totuttautua. Ilokseni olen viime 10 vuoden aikana lukenut lähinnä saksan- ja englanninkielisistä shakkiperioodikoista maailman huippupelaajien suusta jopa omaakin jyrkempiä näkemyksiä, ja nimenomaan nuoremmalta sukupolvelta, niiltä jotka ovat kasvaneet koneiden kanssa.
Yksi eniten kunnioittamistani tyypeistä tällä alalla on Sergei Shipov, ja tietysti edesmennyt Dvoretski; ei tulisi kysymykseenkään että kysytään koneelta asemasta.
Olikohan se Dubov joa äskettäin huomautti että parhaat avausvalmistelut ovat sellaisia jotka lähtevät siirrosta, jota masiina ei pidä viiden parhaan joukossa olevana, mutta jota ei pysty osoittamaan huonoksikaan. Tämä tietysti kertoo siitä että hän ajattelee itse, vastustajat eivät välttämättä. (Asiaan liittymättä, mutta kun tuli mieleen: häntä olen pitkään ihaillut, mutta hänellä ei ole mitään mahdollisuutta maailmanmestariksi, vaikka kovin nuori onkin. Hän on liian älykäs.)
Sekä Jarin mainitsema omien pelien tutkiminen että avausvalmistelut että noin kaikki shakkiin liittyvä ovat alttiita tällaiselle perspektiiviharhalle. Nakamura sanoi muutama viikko sitten chess.comin haastattelussa, että hänen käsityksensä mukaan huippusuurmestarit ovat tietokoneiden ansiosta parempia kuin 25-30 vuotta sitten nimenomaan huonojen asemien puolustamisen kannalta, eivät muuten. Sen sijaan normaalit SM:t ja KvM:t ovat huonompia kuin silloin.
Avausten opettelun osalta, varmaan shakki on enemmän muistipeli kuin aiemmin. Nykyään voi informaatioähky tulla helpommin myös shakissa.
Keskittyisin kuitenkin enemmän pelien analysointiasiaan, kun siitä on kovin vähän ollut mielipiteiden vaihtoa oikein missään. Unohtui sanoa selvästi, että en tietenkään väitä olevani pelianalyysissä loistava. Se ei ollut otsikonkaan idea. Olen vaan löytänyt hyödyllisiä asioita peleistäni ja oikeasti nautin siitä, kun saan oivalluksia: "Ahaa, näissä asioissa tein virheen! Pelaanpa seuraavalla kerralla paremmin."
Niin, se on oma taiteenlajinsa kanssa, että miten saa loihdittua sellaisen aseman pelilaudalle, jossa voi ylipelata esimerkiksi luvultaan heikomman vastustajan. Tässä mielessä tasa-asemissa on eroja, joita kone ei näe. Toisella puolella, vaikkapa valkealla voi olla parempien hyökkäysmahdollisuuksien vuoksi käytännössä helpompi peli eli paremmat mahdollisuudet voittaa. Voi myös ajatella niinkin, että tarvittavat siirrot ovat sellaisia, jotka ihminen helposti löytää. Mustilla tarvittavat siirrot voivat olla kovin yllättäviä ja siksi häviö voi olla helpompaa tasa-asemasta huolimatta. Tämä vain yksi karkea esimerkki. Puhumattakaan pelityylieroista: osa ihmispelaajista viihtyy tietynlaisissa asemissa, mutta toiset eivät.
Itsekin pidän paljon Dvoretskin kirjallisuudesta ja myös harmitti hänen poismenonsa. Hän osasi ilmaista asiat, kuten tekniset asiat, opetuksellisesti ja pilke silmäkulmassa eikä sortunut liian kuivaan ilmaisutapaan. Hänen kirjoistaan oppii varmasti myös peliensä analysointia. Onneksi kirjat elävät vielä omaa elämäänsä ja minäkin aion niihin enemmän perehtyä, sitten kun on aikaa. Kesästä lähtien luultavasti.
Tärkeimmistä peleistäni koitan yleensä tavoittaa, että mitä ajattelin pelissä. Pelkäsinkö jotain, olinko liian innostunut? Kotianalyyseissäni koitan miettiä tärkeimpiä peliasemia ja etsiä siirtovaihtoehtoja. Joillakin pelaajilla ajankäyttö voi olla automaattisesti melko sopivaa ja tehokasta, mutta ei ainakaan minulla aina, jonka takia kirjoitan ajankäyttöni muistiin. Pahin virhe voi olla kuluttaa aikaa puoli tuntia asemassa, joka ei edellyttäisi kovin syvällistä pohtimista. Koneen moittima paha taktinen virhe voi näin ollen tulla paljon myöhemmin, kun jo kärsii aikapulasta. Itselläni jonkinlaista tehotonta prosessointia ja epäkäytännöllistä pelaamista voi tapahtua erinäisistä syistä johtuen. Toisinaan oma taktinen virheeni on osittain tapahtunut myös ihan vaan siitä johtuen, että olen luovuttanut. Koitan listata 2-3 hyvää ja huonoa puolta tärkeimmistä peleistäni eli häviöpeleistäni
Hyvien puolten kirjaaminen muistiin ajattelen siksi olevan tärkeätä, että ei kovinkaan masentuisi virheistä. Lopputulos ei välttämättä kerro sitä, missä asioissa on onnistunut paremmin. Jyväskylän Talviturnauksessa pelatessani olin mielestäni erittäin sitkeä niin Chernyakia kuin Galchenkoakin vastaan, vaikka ensin mainitun pelin alkupuolisko tulikin pelattua aika heikosti.
Häviöpelien analysoiminen omaehtoisesti on henkisesti kovin rankkaa. Joskus kun pääsin vauhtiin aktiivisen turnausten pelailun jälkeen, niin analysoin nopeasti noin 20 häviöpeliäni päivässä. Siinäpä vasta masokismia kerrakseen. Henkisesti helpompaa on keksiä jokin hätäinen pinnallinen selitys miksi hävisi ja mahdollisesti laittaa koneen raksuttamaan häviöpelin siirtoja, niin ei tarvitse kiduttaa itseään kovinkaan kauaa.
Tässäkin on silti oma kääntöpuolensa. Väitän, että häviö voi tuoda painolastia, joka haittaa seuraavan pelin pelaamista. Toisinaan voi olla kovinkin helpottavaa, että selvittää kohtalaisen tarkasti tappionsa syyn. Itse olen toisinaan kyennyt tämän vuoksi pelaamaan rennommin seuraavan pelini.
Tässä pintaraapasuja monestakin eri asiasta. Voisihan tässä syventyä enemmän yhteenkin asiaan, mutta näin kuitenkin tällä kertaa.
-Jari
