Analyysiä avauksista

Avaukset, analyysit, loppupelit ja tehtävät
Jari Järvenpää
Viestit: 661
Liittynyt: 08 Loka 2010 11:45
Paikkakunta: Tampere
Seura: SalSK

Analyysiä avauksista

Lukematon viesti Kirjoittaja Jari Järvenpää » 21 Joulu 2011 19:40

Keskiaikaisia noitavainoja, hauskoja tarinoita ja lennokkaita vertauksia, kiinnostaako totuus enää ketään?

Ymmärrän toki, että ihmiset kuten Karttunen kirjoituksessaan "Avausteoreettiset noitavainot" haluavat puolustaa itseään ja omia tekemisiään, heille suotakoon se oikeus ja mahdollisuus. En halua ottaa osaa ihmisten väliseen kinaan – keskustelkoot ennemmin asiat ja aatteet keskenään. Olkoon keskustelussa asiapitoisuus mukana samalla unohtaen ne keskiaikaiset tapahtumat, jotka eivät tähän keskusteluun kuitenkaan kuulu. En tiedä tarkalleen ketkä ovat näitä vainoajia, sillä en ole varma sopiiko kukaan ryhmään "noitavainojen toteuttajat"(?)

Haluaisinkin omalta osaltani koittaa kirjoittaa asiapitoisempaa analyysia aiheesta avaukset. Otsikossa julistuksenomaisesti mainitsen sanan totuus, mutta tietenkin pystyn vain kirjoittamaan omia näkemyksiäni, perustelemaan niitä, totuuden ollessa jossain vaikeasti löydettävissä. Mielestäni tämä asiapitoinen analyysi on parasta myös muiden kannalta - syvälliset analyysit hyödyttävät eniten lukijoita. Toki viihdyttävä -luova ja hauska - kirjoitustyylikin on siinä mielessä tärkeää, että analyysiä jaksaa seurata.

Mielestäni aihe mitä avauksia monivuotinen Suomen mestari pelaa oli jossain mielessä tärkeä. Itseäni on toisinaan häirinnyt tietyt tabut Suomen shakkielämässä. Karttusen peleistä en juuri koskaan ole lukenut mitään kritiikkiä ja omasta mielestäni ei ole järkevää, jos joku pelaaja nostetaan sillä tavoin sankariksi, että hänen pelejään ei näytä saavan kritisoida julkisesti. Kukaanhan ei pelaa täydellistä shakkia. Kritisoi hänkin muiden pelejä.

KvM-pelaajalla suuri rooli

Ei ole aivan samantekevää mitä KvM-pelaaja pelaa Suomessa, ei valitettavasti. En tietenkään lähde "pakottamaan" Karttusta tai ketään muutakaan pelaamaan tiettyjä avauksia tai tietyllä tavalla. Haluan silti ottaa esille muutamia asioita. KvM -pelaajalla on suurempi rooli kuin heikommilla, koska hän on Suomessa enemmän shakinpelaajien julkisuudessa. Hänen peleillään on vaikutusta shakillisesti lahjakkaiden nuorten kehittymiseen shakin saralla. Maailmalla pärjää tittelipelaajia vastaan yleensä vain yleisimmillä avauksilla, kuten espanjalaisella, Carolla ja Nimzointialaisella, joten nuorille pelaajille olisi parasta, että he pääsisivät pelaamaan yleisempiä avauksia myös Suomessa, jotta he saisivat hyvää harjoitusta. Lisäksi nämä avaukset kehittävät shakkitaitoja monipuolisemmin kuin epätavallisemmat - tästä lisää myöhemmin. Jos ei Suomen KvM-pelaajat pelaa juurikaan yleisimpiä avauksia niin keitä vastaan sitten lahjakkaimmat nuoret saavat Suomessa hyvää harjoitusta avausvaiheesta? Niinpä, ei juuri ketään vastaan.

Avausopettelun hyödyt

Karttusen kirjoitus aikaisemmassa numerossa oli hyvä ja sen kautta ymmärränkin paremmin pelaajia, ketkä eivät pelaa yleisempiä avauksia. Kaikilla ei ole aikaa tai intressiä opetella espanjalaista, Nimzointialaista tai Caroa, tämä on selvää. Huolimatta omasta mieltymyksestään on silti aika puhua tai edes yrittää puhua asioista objektiivisesti. Mitä hyötyä on opetella kunnon avauksia, kuten esim. Nimzointialaista? Minäpä kerron.

Yleisimpien avausten pelaaminen ei ole vain orjallista ulkoa opettelun tulosta, jotain mekaanista ja jähmeää, josta olisi luovuus kaukana. Ei todellakaan!
Osaat tiettyjä avauksia, vastustajasi tiettyjä. Ennen matsia tarvitaan kekseliäisyyttä: miten pelaan että vastustajani ei pääse mieliavauksiinsa mutta minä pääsen?

Yleisimmät avaukset opettavat erilaisia asemallisia puolia shakista

Avausten opettelulla oppii monia asioita shakista mm.: erilaiset sotilasketjut, vapaasotilasasemat, eristetty moukka, ruutuheikkoudet, sivustahyökkäykset ja yleisemmin asemallinen shakki ja taktiikka. Yleisemmät avaukset opettavat parhaiten näitä eri puolia shakista, vaikka toki myönnän että samoja asioita voi opiskella jossain määrin kirjoista joissa opetetaan asemallista shakkia. Ja näitä puolia valitettavasti tarvitsee kehittyäkseen paremmaksi pelaajaksi. On hyvä jos pelaa yhtä yleistä avausta, mutta vielä parempi on pelata monia eri avauksia, koska silloinhan oppii monipuolisemmin perusasioita shakista. Esimerkiksi vaikka sisilialaisen Alapinista eristetyn sotilaan asemat ja ranskalaisesta sotilasketjut. Käsittääkseni Karttunenkin aikoinaan pelasi yleisempiä avauksia ja olen varma, että se auttoi häntä pääsemään KvM-tasolle. Jos hän olisi jo pienestä pitäen pelannut vaikka 1.f3:sta valkeilla niin hän ei todellakaan ymmärtäisi shakkia yhtä hyvin kuin nyt ja hän olisi eri pelaaja.

Epätavallisten avausten huonot puolet

Yleisimpiä avausten pelaaminen edistää omaa kehittymistä kun taas huonojen avausten pelaaminen saattaa jopa heikentää omaa pelitasoa! Jos pelaat 1.f3 niin sotilas joutuu oitis paikkaan johon se ei kuulu, konin tielle. Nappulat joutuvat epäharmoniaan. Teet virheen avauksessa. Jos teet näin useasti, niin eikö ole selvää että opit vääriä asioita shakista, jolloin alat tekemään virheitä yleisemminkin.

Yleensä ihminen valitsee avaukset, mutta mielestäni myöhemmin avaus valitsee myös ihmiset. Saatan innostustuessani mahtavasti 1.f3-avauksesta viehättyä muista yhtä huonoista avauksistaa, koska olen oppinut epäasemallista shakkia ja ne alkavat sopimaan minulle. Ensin ehkä hävisin paljon 1.f3:lla mutta sitten aloin voittamaan enemmän ja enemmän. Toki opin jotain shakista, esim. pelaamaan sekavia tai outoja avauksia, mutta samalla menetän asemallista ymmärrystäni. Taitoni voivat kasvaa myös häviöasemissa pärjäämisessä: kun joudun altavastaajaan rooliin, niin koitan sekoittaa asemaa, koska olen tullut paremmaksi pärjäämään sekavissa asemissa. Pääsen näihin sekaviin asemiin objektiivisissa (vaikka Rybkan mukaan) häviöasemissa ja koska vastustajani eivät ole yhtä taitavia sekavissa asemissa he eivät enää aina voitakaan ns. voittoasemia.

1.f3-avausta pelaamalla olen silti menettänyt enemmän kuin voittanut, sillä pitkällä tähtäimellä moinen avaus ei kannata, saan sillä sitten kuinka paljon pisteitä tahansa.

Nämä kerrotut asiat eivät ole kuvitelmia vaan tämänkaltaisia tapahtumia tapahtuu maailman shakkielämässä jatkuvasti. Vaikka huono avaus ei olisikaan 1.f3 niin se voi olla jokin muu huono avaus ja seuraukset ovat jossain määrin samanlaisia. Mielestäni Benoni, Budapestin gambiitti sekä monet muutkin epätavallisemmat avaukset kuten gambiitit kuuluvat myös samaan sarjaan avauksien kanssa, joita en suosittele, vaikkakaan eivät olekaan yhtä huonoja kuin 1.f3.

On erilaisia ambitioita ja tavoitteita

Ihmiset ovat erilaisia, luojan kiitos siitä, myös shakissa! On hauskaa ja mukavaa vaihtelua, että joku pelaa joskus 1...h6 mustilla. Ehkä moni ei uskoisi, mutta vaikka olen yleisempien avausten kannalla niin Sipilän 1...h6 2...a5-pelit eivät saaneet minua tuohtuneeksi vaan pikemminkin hymyn kasvoilleni.

Pelissä voiton voi saada monella tapaa, vaikka aloittamalla 1.e4 tai mainitsemallani 1.f3. Jos tavoitteena on vain voiton saaminen niin varmasti 1.f3 on yhtä hyvä valinta, mikäli itse sillä on voittoja saanut yhtä paljon!

On pelaajia, jotka pelaavat epätavallisia avauksia heikompilukuisia vastaan. Tämä voi hyvinkin tuoda pisteet kotiin. Tässä ei yksinkertaisesti ole mitään ongelmaa, ei silloin, jos ei välitä pelitaitonsa kehittymisestä. Voittamalla heikomman pelaajan huonolla avauksella oppii todennäköisesti vähemmän. Olet saanut ehkä pisteen pelistä, mutta muuten peli on ollut luultavasti melko turha.

1.f3 - hän oli HETI hävinnyt!

Mitä paremmaksi vastustajat tulevat sitä suuremmaksi kasvaa todennäköisyys, että esim. antaessa valkeilla vastustajalleen avausteoreettisen mahdollisuuden saada heti etua aseman ollessa hänelle täysin uusi niin luultavasti hän löytää keinon saada sen! Tämä siksi, että esim. 2600-pelaajalla on parempi asemallinen ymmärrys kuin 2500:lla. Jos siis pelaat valkeilla 1.d4 Rf6 2.Rc3?! olet jo tehnyt virheen monessakin mielessä ja mustalla on avausteoreettisesti parempi mahdollisuus voittaa. Voit pelata 2400-pelajaa vastaan tuota avausta ja koittaa yllättää hänet, mutta samalla pelisi perustuu bluffiin, koska et kuitenkaan voi tietää varmasti pelaako vastustajasi siirtoja, joilla saa jo edun siirrossa 5. Riskit tietenkin kasvavat mitä parempi vastustaja on. Ja muuten: avausteoreettisilla seikoilla, kuten sillä onko etua vai ei, on merkitystä myös käytännön pelin ja lopputuloksen kannalta, etenkin mitä korkeammasta eloluvusta on kyse.

Yritys vastustajan pelitason alentaminen epätavallisella avauksella ei kannata sillä se loppujen lopuksi perustuu bluffiin

Avauksen perustaminen bluffiin on eräänlainen kääntöpuoli ja haitta valinnalle pelata vastustaja yleisestä avausteoriasta ulos ja koittaa "alentaa" hänen pelitasonsa hänen lukuaan vastaavaksi, josta Karttunen kirjoitti, eikä siis antaa hänen pelata 2900-tasoista teoriaa. Aiemmin mainitsemani haitat pelin turhuudesta ovat myös taustalla. Pisteen toki voi saada ja siihen voisinkin tokaista: varo mitä toivot, sillä voit saada sen! Toki Karttunen voi olla omalta kohdaltaan oikeassa siinä asiassa, että heikomman vastustajan pelaamalla ulos yleisestä avausteoriasta kannattaa siinä mielessä että ainakin hänen voiton mahdollisuus kasvaa. Tosin vaikka yksi pelaaja tähän pystyisikin, niin se ei tarkoita, että kaikki kykenisivät samalla tavoin maksimoimaan voitonmahdollisuuksiaan Karttusen metodia seuraten.

Lisäksi on tietenkin epäloogista, että mikäli pelaamalla avausteoriasta ulos yleisesti olisi niin hyvä keino, niin mikseivät muut, esim. Karttusta 200 eloa vahvemmat pelaajat, tekisi samoin häntä vastaan tai yleensäkin itseään alempilukuisia vastaan? Lisäksi vastustajien pelitason ”alentajat” joutuisivat alituisesti vaihtelemaan epätavallisia avauksiaan, ettei loppujen lopuksi kävisi niin, että vastustaja onkin ennakoinut yllättävän avausvalinnan ja jopa opetellut sitä enemmän kuin sen valitsija! Uskon myös, että pelaa sitten yleisempiä avauksia tai epätavallisempia niin siltikin niihin joutuu käyttämään aikaa. Toki Suomen turnauksissa, etenkin pienemmissä, on varmasti monia pelejä, joissa seuraava kierros alkaa nopeasti edellisen jälkeen eikä vastustajat osittain siksi ole valmistautuneet epätavallisiin avauksiin.

Tietokoneshakista

Kytöniemen maininnoista tietokoneshakista tuli mieleeni muutamia asioita. En tiedä keitä ovat nämä ns "tietokoneuskovaiset" maankamaralla, koska en yksinkertaisesti kykene yhdistämään mainittuja ominaisuuksia kehenkään ihmiseen. Tästäkin asiasta kirjoitan mieluimmin asiapitoisesti jättäen samalla harhaopit, synninpäästöt ym. seikat käsittelemättä, koska en keksi niille kontekstia teemassa shakki. Ehkäpä se kuvastaa heikkoa mielikuvitustani, olkoon niin. Mutta koska jotenkin shakissa minunkin on epätoivoisesti koitettava voittaa vastustajani niin miksei sitten vaikka läiskäisemällä 30 siirtoa avausteoriaa laudalle ja jos vielä vastustaja on pystyssä ja tolkuissaan kuninkaansa tavoin niin tykittämällä vielä 20 Rybkan siirtoa ihan vaan varmuuden vuoksi, kun se oma mielikuvitus puuttuu (sallinette kai minultakin jonkin hauskan ilmauksen?).

Itse mielelläni unohdan tietokoneshakki vs luova shakki -vastakkaisasettelun. Shakkiohjelman kanssahan voi etsiä uutuuksia avauksiin, joten ohjelmilla voi käyttää luovuuttaan. Toki pitää ymmärtää, että ohjelmat eivät aina ymmärrä avauksia. Lisäksi kone on kuitenkin ainakin itseäni parempi pelaaja, joten sen pienestä virhemarginaalista huolimatta se kykenee itseäni parempaan shakkiin. On siis loogista ja johdonmukaista turvautua koneen analyysiin, tosin ei kritiikittä. Muun muassa tällä tavoin ihmispelaaja kehittyy. Myös tähän liittyy aiemmin mainitsemani asia huonoista avauksista. Jos pelaat koneen mukaan huonon siirron, niin silloin on sattumaa osaako vastustajasi hyödyntää virhettäsi vai ei. Miksi siis ottaa riskiä? Virhe on kuitenkin loppujen lopuksi virhe, ei siihen auta ylistys taiteellisuuden puolesta eikä mikään muukaan, paitsi myöhemmin esittämäni seikat. Kone on armoton. Yksi oikeutus tulee siitä, mikäli pelaaja on häviöasemassa. Silloin voi tehdä koneen mukaan kehnon siirron, jos se asettaa voittoasemassa olevan vaikeiden päätösten eteen. En silti lähtisi toitottamaan käytännön pelin erilaisuutta koneen peliin - yleensä koneen analyysistä, jos ei aivan suoraan ole nähtävissä niin ainakin on ihmisen mahdollisuus päätellä tuo käytäntö ja tarkasti.

Ihminen on virheisiin sortuva, mutta luova

Mainitsemalla listan Sipilä, Pudas, Kiltti ja Luukkonen on erikoista puhua Kytöniemen tavoin ihmispelaajien luovuudesta irrallaan roboteista, eli shakkikoneista, sillä ainakin osa heistä käyttää paljon konetta sekä ennen peliä että sen jälkeen toteuttaen tällä tavoin myös omaa luovuuttaan.

Tietokonevastaisuuteen shakin saralla saattaa liittyä jonkinlainen romanttinen kaipuu ihmisten ylivaltaan shakissa. Tämä ylivalta on kuitenkin mennyttä. Suurin ongelma tietokonevastaisuudessa kuitenkin on, että ihmispelaaja pelaa shakkia eikä opi aiemmista virheistään vaan tekee pikemminkin ne samat mokat monta kertaa. Käsittääkseni jokaisen alle 2600-pelaajan ymmärrys on kuitenkin niin puutteellinen, että omaan arviointikykyyn ei parane sokeasti uskoa, vaan pikemminkin olettaa että virheitä tulee tehtyä jokaisessa pelissä, paikantaa ne ja oppia niistä. Helpoiten tässä auttaa kone, samalla kun oletetaan että tuttavapiirissä ei ole jotakuta 2800-lukuista ihmishuippupelaajaa kaveriaan auttamassa.

Olen toki eri mieltä Kytöniemen mielipiteiden kanssa, mutta jokaisella olkoon oikeus omaan kantaansa ja pidän hyvänä asiana, että esitetään erilaisia mielipiteitä – ne rikastuttavat ja edistävät keskustelua. Itse toivon kaikilta yleensä perusteluja väitteille, elleivät ne ole useimpien hyväksymiä. Ilman perusteluitahan voimme väittää mitä tahansa, eikä siitä seurannut kyllä-eihän -dialogi hyödytä ketään.

Käytäntö on vain hieman eri asia kuin avausteorian ja koneen ilmoittama objektiivinen totuus

On totta, että niin avauskirjat kuin koneet kuten Rybka eivät auta jokaisessa tilanteessa pelaajaa. Kukaan tuskin uskoo, että pelkästään opettelemalla hyvää avausteoriaa tai koneanalyysejä pystyisi voittamaan pelin, jos vastustaja erehtyy pelaamaan siirron, jota avauskirjasta ei löydy. Myös itse huomioin monia muita seikkoja shakissa, kuten psykologisen puolen. Aiemmin mainitsin jotain koneen objektiivisuudesta, sen analyysien ensisijaisuudesta. Seuraavat esittämäni asiat eivät ole turhia, mutta silti toissijaisia.

Mikäli pääsee sellaiseen asemaan, jota hallitsee paremmin kuin vastustajansa niin selvästikin käytännössä parantaa mahdollisuuksiaan voittaa peli. Tämä voi jopa kompensoida sitä, että objektiivisesti katsoen on tasa-asemasta antanut vastustajalle hieman paremman aseman. Mutta tästäkin huolimatta menemällä objektiivisesti huonompaan asemaan yleensä ottaa samalla riskin, joka harvoin on järkevää ottaa.

Lisäksi kokemusetu vaikuttaa paljonkin pelin lopputulokseen. Avaus voi olla käytännöllisesti erittäin hyvä, mikäli vastustajalla uupuu kokemus siitä samalla kuin itsellä sitä löytyy kosolti. Ja tämä käytännöllisyys näkyy tietenkin useina voittoina. Käytännössä tasaisia asemia voitetaan kokemusedun vuoksi. Minun saattaa olla voittamisen vuoksi parempi valita tasainen variantti tietystä avauksesta mikäli minulla on kokemusta siitä variantista enemmän kuin vastustajallani, eikä ottaa vastaan lievää etua toisenlaisesta variantista, jossa vastustajani on kokeneempi.

On toki pelaajia, ketkä karsastavat niin koneita kuin avauskirjoja erinäisistä syistä. Niin tai näin, shakkipelin pelaaminen ei voi koskaan olla täysin samankaltaista kuin jonkin taideteoksen tekeminen (esim. taulun) siinä mielessä, että shakinpelaajalla olisi yhtä suuri vapaus tuottaa teoksensa. Objektiiviset asiat, jota lähelle päästään koneanalyysillä, sitovat pelaajia merkittävästi. Shakki ei ole pelkästään taidetta vaan myös tiedettä.

Mihinkä menestyminen perustuu Aljechinin avauksella

Näihin asioihin liittyen otan esimerkkinä Aljechinin avauksen, jonka Kytöniemikin mainitsi. Mielestäni tätä avausta ei välttämättä kannata pelata suurmestareita vastaan. Valkea saa avauksessa pientä etua ja SM-pelaajat osaavat hyödyntää sitä. Suurmestaritasolla valkea voittaakin liian usein. Aljechinista ei ole kuitenkaan niin paljoa teoriaa ja se saattaa olla tittelittömille pelaajille vaikeammin saatavilla. Siksi esim. Karttunen kykenee Aljechinissa mustilla pelaamaan jossain määrin vastustajansa ulos yleisimmistä linjoista ja voittamaan pelejä mm. kokemusetunsa vuoksi. Hänen vastustajansa ovat kuitenkin yleensä Suomessa häntä alempilukuisia ja hän kykenisi luultavasti voittamaan pelejä valkeilla vaikkapa 1.a3- avauksella jos tottuisi siihen. Tämä ei kuitenkaan tekisi 1.a3- avauksesta eikä myös Aljechinistakaan objektiivisesti hyvää avausta.

Toki vaikka esim. 2200-pelaajat voivat valmistautua tähän Karttusen bravuuriin (Aljechin) opettelemalla avausta niin siltikin ongelmiksi voi muodostua joko KvM:n linjojen variointi, omien valmistelujen vähäisyys tai puutteellisuus. Valmistautumisesta huolimatta kyseinen KvM ymmärtää luultavasti siltikin paremmin avausta. Pidän Aljechinia terveenä avauksena asemallisuutensa takia, mutta silti hieman spekulatiivisena ja riskinottona, sillä 2200-lukuinenkin saattaa tietää sen verran teoriaa tai Rybka- analyysejä tästä avauksesta pärjätäkseen esim. Karttusta tai jotakin muuta hänen tasoista vastustajaa vastaan. Vaikka en laske sitä yleisien avausten joukkoon, niin pidän sitä silti riittävän kelpona FM-tason vastustajia ja tittelittömiä pelaajia vastaan. Sen sijaan monet gambiitit ovat asemallisesti kestämättömiä avauksia, koska vastustaja saa suurta etua, jos pelaa avausta oikein.

Aljechinin ja etenkin heikompien epätavallisten avausten kuten Budapest, Benoni ym. ongelma on juuri se, että niillä ei pärjää yli 2500-pelaajia vastaan. Itse pelaan mielelläni pääosin avauksia, joita voin käyttää kaikentasoisia pelaajia vastaan. Mielestäni tämä on ajankulutuksen ja pärjäämisen kannalta järkevää.


Viimeksi muokannut Jari Järvenpää, 21 Joulu 2011 19:49. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Jari Järvenpää
Viestit: 661
Liittynyt: 08 Loka 2010 11:45
Paikkakunta: Tampere
Seura: SalSK

Re: Analyysiä avauksista

Lukematon viesti Kirjoittaja Jari Järvenpää » 21 Joulu 2011 19:48

Alussa siis esittämäni artikkelini sellaisen kun sen alunperin tein, Suomen Shakki-lehdessä ei ole juttuni kokonaisuudessaan. Päätin kirjoittaa koko version tänne, jotta paremmin saisi selkoa mitä oikeasti haluan sanoa. Olen lihavoinut ne tekstin osat, joita ei löydy lehdestä. Alkuperäinen versio on siksi mielestäni tärkeä, koska lehtijutusta jäi puuttumaan moni oleellinen asia. Asiasisällöstä mielelläni luen kommentteja, pääosin kunhan asioita edes jotenkin perustelisi. Kuten jutussanikin mainitsen, juupas-eipäs-juupas jankkaus ei hyödytä ketään. Myönnän toki, että tekstissäni on kirjoitusvirheitä, enhän ole oikeinkirjoittamisen ammattilainen. Toivoisin etenkin tittelipelaajilta kannanottamista siitä mitä hyötyä ylipäätänsä on opetella avauksia, sillä mielestäni avausten opettelua on turhan paljon väheksytty. Toki jokainen, on sitten tittelipelaaja tai tittelitön, saa kommentoida ja sitä toivonkin.Shakista on monenlaisia mielipiteitä ja on hyvä, että mielipiteet ovat erilaisia. Pääasia ei ainakaan itselläni ole kenenkään haukkuminen - haluan vain sanoa oman kantani asioihin.

Jari Järvenpää
Viestit: 661
Liittynyt: 08 Loka 2010 11:45
Paikkakunta: Tampere
Seura: SalSK

Re: Analyysiä avauksista

Lukematon viesti Kirjoittaja Jari Järvenpää » 21 Joulu 2011 23:23

The kirjoitti:Hyvä kirjoitus kaiken kaikkiaan.

Pari huomiota eräästä kohden.
Jari J kirjoitti:Maailmalla pärjää tittelipelaajia vastaan yleensä vain yleisimmillä avauksilla, kuten espanjalaisella, Carolla ja Nimzointialaisella
1. Onko tämän takana esim. tilastoanalyysiä ? Noilla avauksilla ovat altavastaajat keränneet parhaan prosentuaalisen tuloksen tittelipelaajia vastaan tmv. ?
2. Jos tämä on suositus, tarkoitatko, että sisilialainen on tittelipelaajilla niin hyvä hallussa, että sitä ei kannata koettaa ? Ja toisaalta espanjalainen, Caro tai Nimzo - niistä ei huiput tiedä niin paljoa...
3. http://www.chessgames.com/perl/chessgame?gid=1068157 :)


Sellaistakin kirjoittelua on tullut vastaan (olikohan chessbasella?), että jokainen "kunniallinen" avaus on hyvä avaus - kummallekin värille. Voiton ratkaisee, kumpi pelaajista ymmärtää syntyneen keskipelin paremmin.
Kyllähän yleisimmillä avauksilla, joilla tarkoitan noiden kolmen lisäksi myös sisialaista, ranskalaista, enkkua ym:ta joita hyvät suurmestarit suostuvat pelaamaan on hyvät tulokset pelaajalla kuin pelaajalla. Sen näkee lähes kaikilla tasoilla. Ei mulla ole sen kummosempaa tilastoanalyysiä mutta jos omistaa jonkin vähänkin suuremman pelitietokannan niin näkeehän sen. Samalla näkee myös, että jos valkea pelaa oikein Aljechinia niin kappas, onkin pistesaldo yli 60%, ehkä jopa 70%. Kyllä se jotain merkitsee.

Chessbasen juttua en ole lukenut, mutta toki tuo riippuu pelaajien vahvuuksista. Avaussuositukset eivät ole aivan samoja esim. 1600 pelaajalle kuin 2500 pelaajalle. 1600 pelaajat tekevät tietenkin yleisesti enemmän virheitä niin antaessa etua avauksessa vastustajalle ei välttämättä se ole yhtä riskaabeliä kuin kahden suurmestarin pelatessa toisiaan vastaan.

Keskipeliasemian ymmärtämisestä sen verran, että kyllä mielestäni jo 2400-tasolla avauksen objektiivinen hyvyys (joka saadaan selville melko hyvin avaustietokantojen tilastoista) merkitsee erittäin paljon tuloksiin nähden.

Jussi Hämäläinen
Viestit: 330
Liittynyt: 10 Joulu 2010 13:19
Paikkakunta: Turku

Re: Analyysiä avauksista

Lukematon viesti Kirjoittaja Jussi Hämäläinen » 22 Joulu 2011 08:29

Tästä tuli mieleen että shakkiin on varmasti todella paljon erilaisia suhtautumistapoja, jotka sitten johtavat monenlaisiin pelityyleihin ja pelikäytöksiin. Ainakin seuraavat tulivat mieleen.

Tieteilijät - pyrkivät objektiivisesti täydelliseen pelinvientiin. Huippupelaajista varmaankin valtaosa.
Taiteilijat - pyrkivät omasta mielestään kauniiseen pelinvientiin ja korostavat siirtojen esteettisiä arvoja
Kamppailijat - pyrkivät subjektiivisesti täydelliseen pelinvientiin ottaen huomioon kunkin hetken vastustaja
Voitonnälkäiset - pyrkivät voittamaan hinnalla millä hyvänsä. Tasapeli on tappio. Paljon riskinottoa ja spekulatiivisia ideoita.
Erilaiset - pyrkivät aina luomaan uutta ja erikoistumaan johonkin jota muut eivät tee. Haluavat erottua joukosta täysin omanlaisensa tyylin ansiosta. Shakillinen pärjääminen voi olla täysin toissijaista.
"Narsistit" - pyrkivät näyttämään vastustajalleen, että minä olen paljon parempi. Pelaavat nopeasti ja seuraavat muita pelejä paljon. Tärkeintä on murskavoitto. Häviön hetkellä suhtautuvat väliinpitämättömästi shakkiin.
Oheisnauttijat - käyvät shakkiturnauksissa vain tavatakseen tuttujaan / nauttiakseen miljööstä / tjms., paljon lyhyitä remejä ja pelaavat miten sattuu.

Lopulta eri ryhmien väliset väittelyt / keskustelut menevät pakolla umpikujaan, sillä shakin perimmäinen tavoite on eri.

Petteri Paronen
Viestit: 296
Liittynyt: 16 Heinä 2010 14:20
Paikkakunta: Vantaa
Seura: KymS

Re: Analyysiä avauksista

Lukematon viesti Kirjoittaja Petteri Paronen » 22 Joulu 2011 12:48

Kun nyt pelaat varmaankin aina näitä yleisimpiä avauksia
niin voiko joku nyt nuori huoletta alkaa tutkia avausvalikoimaasi
ja alkaa käyttämään patenttejasi ?

Koska muuten aloit toteuttaa tätä sunnitelmaa 100 prosenttisesti ?
Mistä vuodesta alkaen kannattaa aloittaa avaustesi tutkiminen ?

Vai pelaatko vielä jotain sellaista avausta joita ei huipputasolla pelata ja jotka
ovat siten kaiketi ei niin hyviä avauksia eli roskaa.

Jari Järvenpää
Viestit: 661
Liittynyt: 08 Loka 2010 11:45
Paikkakunta: Tampere
Seura: SalSK

Re: Analyysiä avauksista

Lukematon viesti Kirjoittaja Jari Järvenpää » 22 Joulu 2011 17:39

The kirjoitti: http://www.chessbase.com/newsdetail.asp?newsid=7160

GM Efstratios Grivas (elo n. 2500):
- No opening wins, no opening loses. All other viewpoints on the openings are pointless and harmless to the progress of a chess player.
- A chess player that has studied and understood the openings he has chosen cannot possibly be afraid of his opponents in this particular field.
- Naturally, preparation must continue with the black pieces as well. Against 1.e4 the chess player must select one or more openings among:... (ja listalla ensimmäisenä on Alekhine Defence, tosin ei objektiivisen hyvyytensä vaan aakkosjärjestyksen vuoksi. Mutta listalla se joka tapauksessa on...)
Jonkin verran katoin tuota sivua. En tietenkään ole yhtä paljon perehtynyt kuin hän on valmentamiseen ja tasoeroakin tietenkin on. Toisaalta tämäkin opettaja, ainakin luulisin, varmaan ei suosittelisi aivan samoja avauksia eri tason pelaajille. Avauksien objektiivisella hyvyydellä on mielestäni enemmän merkitystä mitä korkeammalle mennään. Tällä haen sitä, että uskoisin Grivasin markkinoivan omaa opetustaan tällä tavoin sen ollessa järkevää. Pitäähän opetustaan mainostaa riittävän selkeästi vetämällä mutkia suoriksi. Jos hän neuvoisi jotain saman tasoista suurmestaria niin ei välttämättä suosittelisi samoja avauksia, vaikka nyt sitten Benonia ja Aljechinia.

Varmasti on monia suurmestareita, jotka korostavat yleisempien avausten merkitystä.

puunhakkaaja
Viestit: 21
Liittynyt: 05 Elo 2010 18:44
Paikkakunta: Tampere
Seura: Tammer-Shakki

Re: Analyysiä avauksista

Lukematon viesti Kirjoittaja puunhakkaaja » 22 Joulu 2011 17:47

Tietääkseni jopa Magnus Carlsen pelaa välillä vähemmän solideja avauksia. Korkealla tasolla valmistaudutaan niin hyvin vastustajan todennäköisimpiä avauksia vastaan että yllätyksellisyydestä on joskus enemmän hyötyä kuin muunnelman objektiivisesta parhaudesta. Toisaalta sitten on taas suurmestareita, jotka pelaavat vakituisesti jotain muunnelmia, jotka ovat pelikelpoisia, mutta eivät parhaana pidettyjä, esim. ranskalaisen etenemismuunnelma, c3-sisilialainen, ym. mutta tuntevat ne tavallista paremmin. Ei varmaan ole huono idea pelata myös niitä teoriarikkaimpia päämuunnelmia, mutta jos pelaa pelkästään niitä niin sitten ei muuta ehdi tehdäkään kuin treenata avauksia.

Jari Järvenpää
Viestit: 661
Liittynyt: 08 Loka 2010 11:45
Paikkakunta: Tampere
Seura: SalSK

Re: Analyysiä avauksista

Lukematon viesti Kirjoittaja Jari Järvenpää » 22 Joulu 2011 18:18

dinosaurus kirjoitti:Kun nyt pelaat varmaankin aina näitä yleisimpiä avauksia
niin voiko joku nyt nuori huoletta alkaa tutkia avausvalikoimaasi
ja alkaa käyttämään patenttejasi ?
Toki iällä on merkitystä, mutta ennemmin korostaisin sitä mikä pelitaso on. Omasta mielestäni 1600-2000 tasolla Aljechin on täysin kelpo avaus pelattavaksi. A)Sillä varmasti pystyy voittamaan useasti ja B) se on kuitenkin asemallisesti terve avaus, josta voi monen tasoinen pelaaja oppia jotakin. Sanotaan nyt vaikka 2000-2200 tasolla sama avaus edelleen kehittää mielestäni pelaajan pelitaitoa paremmin kuin vaikkapa 1...a6 jos sitä opiskelee monipuolisesti niin avauskirjoista, parempien pelaajien peleistä ja tarkistaa koneella taktiikoita erilaisista syntyvistä asemista, mutta sillä ei enää kykene voittamaan yhtälailla kun korrekteimmilla avauksilla pystyy eli A-kohta ei ole täysin sama tällä tasolla.

Selkeyttääkseni sitä mitä tarkoitan, niin voisin jakaa avaukset a)yleisempiin sekä epätavallismpiin, joissa on b) asemallisesti terveitä avauksia sekä c)avauksia, joista oppii vääränlaista shakkia.
Itse listaisin avaukset tällä tapaa
a) Yleisemmät avaukset - sopivat kaikille tasoille
-Nimzointialainen
-Caro
-Espanjalainen
-SIsilaialinen...
ym..

b) Epätavalliset, asemallisesti terveet avaukset - sopivat yllätysaseena tittelipelaajalle, mutta pääosin tittelittömille vakioavauksiksi
-Aljechin
-Vanhaintialainen
-Nimzowitsch-Larsen attack (1.b3)
-Skandi
ym

c) Epätavalliset, erittäin spekulatiiviset avaukset ja variaatiot->monet epämääräiset gambiitit - eivät sovi kellekään, koska opettavat vääriä puolia shakista (pikapeliturnauksissa toki saattavat tuoda voittoja)
-1.e4 c5 2.b4?!

Ideani on, että sitä mukaa kun oma pelitaso nousee niin pitäisi siirtyä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän a-ryhmän avauksiin. B-ryhmän avaukset ovat opetuksellisesti ok avauksia ja siksi niitä ei tarvitse täysin hylätä, mutta koska esim. 2200-pelaaja kohtaa jo enemmän tittelipelaajia vastaansa niin näillä avauksilla on vain turhan vaikeata pärjätä heitä vastaan.

Sanoisin, että 1600-2000 tasoilla olisi hyvä pelata paria-kolmea a- ja b-ryhmien avausta. Esim. 2400-tasolla taas pitää a-ryhmän avauksia hallita enemmän, koska ensinäkin vastustajat saattavat olla yli 2400 lukuisia ja he puolestaan hallitsevat monesti monia eri avauksia. 2400-pelaajalle kasautuu enemmän vaatimuksia avausosaamisen tasolla ja mikäli ei niitä täytä niin on hankala voittaa suurmestareita, jotka tietävät teoriaa ja paljon. 2400-pelaajalla on myös enemmän liikkumavaraa valita erilaisia avauksia jo pelkästään pelitaitonsa vuoksi, joten hänen on hyvä valita eräs avaus yhtä pelaajaa vastaan ja toinen avaus jotakuta muuta vastaan.

Näistä jutuistani saattaa helposti ajatella että avaustreeni olisi se pääasiallinen treeni mitä kannattaa tehdä shakissa. Näin ei kuitenkaan ole. Tiedän luultavasti vaihtaneeni liian paljon avauksia. Ja tämän sanon siinä mielessä, että olisin luultavasti päässyt tälle samalle tasolle, jos olisin tehnyt avaustreenin tilalla jotain muuta shakillista treeniä. Avausten tutkiminen on ollut itselleni kuitenkin melkein erillinen, kaikesta muusta shakkiin liittyvästä harrastuksesta. Sanoisinkin, että avaustreeni on vain yksi osa shakkitreeniä, ei pääasiallinen. Tämä tittelittömille pelaajille. Vaikeampi minun on sanoa mikä kehittäisi vaikka 2500-lukuista pelaajaa korkeammalle tasolle.

Elikä siis. Jos olisin 1600-2000 pelaaja niin tekisin varmaan taktiikkaharjoituksia, opiskelisin kirjoista asemallisia puolia shakista kirjoista (vähemmistöhyökkäykset, eristetty sotilas-asemat, kuningassivustahyökkäykset jne...mitä laajemmin ja syvällisemmin sen parempi), lyysaisin kaikki selopelini huolella koneen kanssa, seuraisin SM-luentoja suurmestaripelaajien peleistä, pelaisin pitkiä pelejä (ennemmin pikapelien kustannuksella kuin toisinpäin) ja opiskelisin pari ok avausta jonkin verran.
dinosaurus kirjoitti: Koska muuten aloit toteuttaa tätä sunnitelmaa 100 prosenttisesti ?
Mistä vuodesta alkaen kannattaa aloittaa avaustesi tutkiminen ?
Ehkäpä tässä pari vuotta sitten olen vielä enemmän siirtynyt yleisempiin avauksiin, vaikka aiemminkaan en oikeastaan koskaan ole huonompia avauksia pelannut paljoa. Tuohon toiseen kysymykseesi vastasin tässä aiemmin.
dinosaurus kirjoitti: Vai pelaatko vielä jotain sellaista avausta joita ei huipputasolla pelata ja jotka
ovat siten kaiketi ei niin hyviä avauksia eli roskaa.
Näkyyhän se tuolta pelitietokannasta että joskus roiskasen 1.b3, vaikka en olekaan varma kykenisinkö voittamaan sillä yhtä hyvin suurmestaria verrattuna johonkin yleisempään avaukseen. 1.b3 ei kuitenkaan ole ihan roska-avaus. En täysin sulje pois myöskään roska-avauksia, koska ne voivat joskus yllätysaseena tuoda pisteen ja toisinaan sen voiton voi saada helpoiten yllättämällä ns. roskalla, vaikkakaan en suostu moista tekemään kovin usein.
Viimeksi muokannut Jari Järvenpää, 22 Joulu 2011 19:09. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Jari Järvenpää
Viestit: 661
Liittynyt: 08 Loka 2010 11:45
Paikkakunta: Tampere
Seura: SalSK

Re: Analyysiä avauksista

Lukematon viesti Kirjoittaja Jari Järvenpää » 22 Joulu 2011 19:00

puunhakkaaja kirjoitti:Tietääkseni jopa Magnus Carlsen pelaa välillä vähemmän solideja avauksia. Korkealla tasolla valmistaudutaan niin hyvin vastustajan todennäköisimpiä avauksia vastaan että yllätyksellisyydestä on joskus enemmän hyötyä kuin muunnelman objektiivisesta parhaudesta. Toisaalta sitten on taas suurmestareita, jotka pelaavat vakituisesti jotain muunnelmia, jotka ovat pelikelpoisia, mutta eivät parhaana pidettyjä, esim. ranskalaisen etenemismuunnelma, c3-sisilialainen, ym. mutta tuntevat ne tavallista paremmin. Ei varmaan ole huono idea pelata myös niitä teoriarikkaimpia päämuunnelmia, mutta jos pelaa pelkästään niitä niin sitten ei muuta ehdi tehdäkään kuin treenata avauksia.
Tässä tulikin tärkeitä pointteja. Ensinäkin valkeilla on kaikilla enemmän liikkumavaraa, sillä vaikka pelais jotain 1.g3 hinutusta tai jotain muuta josta on kokemusta niin voi hyvin pärjätä, kunhan avaus ja variaatio on sellainen, mikä ei anna avausteoreettista etua mustalle. Siinä mielessä vaihtoehtoja on valkeilla pelatessa monia ja niillä voi pärjätä hyvin parempiaan vastaan, miksei tittelipelaajia vastaan. Aiemmin kertomani asiat yleisimmistä avauksista ovatkin tärkeempiä nimenomaan kun itse pelaa mustilla. Jos pelaat mustilla jotain epätavallista spekulatiivista avausta tai variaatiota ja vieläpä suurmestaria vastaan niin varmaan moni sen tietääkin, että häviö on melkein varma.

Yllätyksellisyys on tärkeä asia myös. Huippupelaajilla on mielestäni aikaa ja muitakin resursseja enemmän valmistella jokin yllätysase. Mutta meidän kaltaisille ei-ammattilaispelaajille on tietynlainen ongelma käyttää useita "yllätysaseita" koska aikaa on vähemmän käytettävissä näihin yllätyksiin ja niitä joutuisi koko ajan vaihtelemaan.

Toki pientä pelaamista on hyvä tehdä varianttien kanssa, vaihtaa objektiivisesti parhaita variantteja hieman heikompiin, mikäli hallitsee ne paremmin. Avauksissa kannattaa ehdottomasti ajatella juuri tätä ajankulutusta. Jos ideana on kehittyä pelaajana ja voittaa pelejä niin ei missään nimessä kannata haalia eteensä asemia joissa vastustaja voi pelata lähes 10 eri linjaa :D En missään nimessä halua olla täysin ehdoton. Valkeilla vedän rajan yleensä lukemaan 0.00 ja mustilla taas koitan antaa valkealla maksimissaan +.30 avauksesta ja tällaisenkin lukeman mustilla jostain järkevästi syystä. Mielelläni en anna lievää etua laisinkaan. Jokin +.50 antaminen valkealle on omasta mielestäni jo liikaa riskinottoa eikä itseäni ainakaan innosta asia vaikka tietäisinkin variantin tai linjan paremmin :D

c3-sisialaista eli Alapinia pidän muuten kelpona avauksena, kyllähän siinä valkea kuitenkin tasa-aseman saa vähintään. Mustahan saa tasa-aseman myös avoimesta sisialaisesta, kuten myös monesta muustakin avauksesta.

Petteri Paronen
Viestit: 296
Liittynyt: 16 Heinä 2010 14:20
Paikkakunta: Vantaa
Seura: KymS

Re: Analyysiä avauksista

Lukematon viesti Kirjoittaja Petteri Paronen » 22 Joulu 2011 19:20

Jarin pari viime viestiä on selkiyttänyt paljon hänen
ajatusmaailmaansa. Tai sitten se on vain väännetty
rautalangasta, joten mäkin olen tajunnut koko pointin.

Olen hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Vaikkakin pelaajana
olen toteuttanut juuri päinvastaista linjaa pelaten erikoisuuksia.
Se harrastelijoille suotakoon jos siitä saa nautintoa.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa