Lukematon viesti
Kirjoittaja Jari Järvenpää » 16 Huhti 2019 01:19
Tässä motivaatiota tarkastella omia pelejä. Kertokaahan toki, jos suomennokseni on kömpelöä tai epäselvää kieltä. Kun kerran innostuin aiheesta, niin kirjoitan myöhemmin tarkemmin itse analyysin tekemisestä. Keskityn pääosin Artur Jusupovin selkeisiin ja hyviin ohjeisiin.
Useiden suurmestareiden mukaan omien pelien analysointi kehittää ratkaisevasti pelaajan pelitaitoa:
1.Alexander Yermolinsky: The Road to Chess Improvement
2.Artur Yusupov ja Mark Dvoretsky: Training For The Tournament Player
3.Jacoob Aagard: Excelling At Positional Chess
4.Rafael Leitao: How to Improve Your Chess: THe 10 Mistakes That Hinder You From Evolving Your Game
5.Alexander Alekhine
6.Mikhail Botvinnik
Mainitsen tarkemmin näistä vain kolme ensimmäistä. Voidaan tietenki kysyä onko shakin luonne ratkaisevasti muuttunut ajoista, jolloin mainitsemani herrat harjoittelivat antaumuksella, pelejään analysoiden tai muulla tavoin. Avausteoriaa sekä opiskelumateriaalia on helposti saatavilla, shakkiohjelmat ovat myös kehittyneet roimasti, pelitietokannoista löydämme nopeasti huippupelaajien pelejä, Youtubesta ilmaisia shakkivideoita lukuisista eri aiheista...jne.
Mielestäni kehittyäkseen on silti jossain määrin analysoitava omia pelejä, sillä vaikka opiskelisimme yleistä loppupeliteoriaa tai harjoittelisimme muita shakin osa-alueita, silti saatamme sortua meille tyypillisiin virheisiin. Nämä virheet saattavat toisinaan olla niin ratkaisevia, että pelitasomme ei nouse, vaikka olisimmekin kehittyneet jollakin shakin osa-alueella. Ihmisen oppimisprosessi on silti lukuisista materiaaleista ja välineistä huolimatta silti samanlainen. Shakki on taito, joka opitaan.
Analysoinnin taito ei välttämättä ole yhtä korostunut nykyään kuin vaikkapa 40 vuotta aiemmin, mutta edelleen sen myötä on mahdollisuus kehittyä nopeasti. Nykyään jonkin verran voi kompensoida muiden opiskelumateriaalien avulla sitä, että ei analysoi pelejään. Joillakin pelaajilla on tapana työntää analysointityö shakkiopettajalle. Hän voi varmasti auttaa jossain määrin, mutta huonona puolena on, että hän ei ole perillä kaikesta mitä pelaaja pohti pelinsä aikana.
(Jari)
1.Alexander Yermolinsky - pähkinänkuoressa Alexander Yermolinskyn omien analysointitaitojen kehittymisestä
Johdanto
Alex teki joitakin rutiininomaisia toimia peliensä suhteen jo kouluikäisenä, mutta hänen analysointitaitonsa kehittyi hyvin hitaasti. Vielä silloinkin, kun hän oli oppinut miten analysoida pelejään, hän käytti analysointitaitoja pääosin muiden peleihin. Kului kauan aikaa ennen kuin hän aloitti tarkemman ja syvällisemmän omien pelien analysoinnin.
(Jari - alla oleva teksti puolestaan suomennosta)
Alexander Yermolinsky merkitsi ensin kouluikäisenä systemaattisesti shakin työkirjaansa kaikki peliensä siirrot, tulokset ja tilastot. Alexin mielestä tästä oli seuraavia hyötyjä:
a) Lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteiden asettamisen vuoksi sain tuntuman kehittymisestäni
b) Turnaustulokset, niin huonot kuin hyvätkin, kertoivat minulle teinkö asioita väärin vai oikein
c) Itselleni muodostui hyödyllisiä shakillisia työrutiineja, vaikka ne olivatkin vain pieniä tehtäviä, kuten omien pelien kopiointi. Työrutiinit paransivat kykyä istuutua ja keskittyä, mikä on shakinpelaajalle tärkeätä
Alexin mielestä hänen tekemänsä analysoinnin laatu oli silti alhainen. Pian hän lisäsi analyyseihin muunnelmia, joita hän oli laskenut peliensä aikana. Harvoin hän kuitenkaan testasi olivatko muunnelmat korrekteja. Analyysit sisälsivät paljon yhden siirron pituisia ehdotuksia.
Alexin analyysit omista peleistään eivät vielä muodostuneet ammattimaisiksi, vaikka hän jonkin verran analysoi muiden pelejä. Alex avusti Irina Levitinaa naisten Maailmanmestaruusturnauksessa 1982-1984 ja julkaisi myöhemmin Irinan pelejä.
Vuonna 1986 28-vuotiaana, kun Alexin shakillinen kehittyminen oli jämähtänyt seitsemäksi vuodeksi paikalleen, hän päätti noudattaa Alexander Alekhinen ja Mikhail Botvinnikin neuvoa: tutki pelejäsi. Tämä auttoi häntä kehittymään vieläkin paremmaksi pelaajaksi tulevina vuosina.
(Yermolinsky, the Road to Chess Improvement, s. 5-6 )
Alexin mukaan Ihmisillä on tapana olla niin iloisia voitoista, että meillä on tapana
a) väheksyä ongelmia, joita vastustajamme on kehittänyt sinnikkään vastarinnan myötä
b) ohittaa kaikki epäselvät linjat, kun kirjoitamme merkintöjä tai näytämme peliä kavereille
c) menettää objektiivisuudentajumme
Voittopelit ovat kehumista varten ja häviöpelit tutkimista varten. Tutkin kaikki pelini, jopa häviöpelit, vaikka vihaankin toisinaan sitä. Haluan tietää mitä oikeastaan tapahtui. Se voi auttaa minua välttämään samoja virheitä myöhemmin.
(Yermolinsky, the Road to Chess Improvement, s. 7)
2.Artur Yusupov ja Mark Dvoretsky:
"on hyvin mahdollista, että olen onnistunut kehittymään pelaajana juuri sen vuoksi, että olen kuluttanut kosolti aikaa omien pelieni analysoimiseen. Mielestäni pääasiallinen keino kehittyä pelaajana on tutkia omia pelejä. Olen vakuuttunut, että kehittyminen on mahdotonta, jos pelaajalla ei ole kriittistä ymmärrystä peleistään...Omat pelimme on meitä lähimpänä, koska olemme pelanneet ne ja ratkaisseet kaikki eteen tulevat ongelmat. Analysoidessa on mahdollisuus paljastaa ne hetket kun sorruimme virheisiin, vaikka pelin aikana vastustaja ei huomaisikaan virheitä. Näin ollen analyysissä on tarpeen tarkastella ja määrittää ne pelinaikaiset arvioinnit, jotka johtivat virheisiin ja epätarkkuuksiin." (s. 46)
