Onko Suomessa pelien analysointitaito hukassa?

[Jari Järvenpää]

Moi!

Kirjoitelkaahan vaan itse kukin. Hyvä, että keskustelu on virinnyt. Ei tarvitse olla tittelipelaaja. Koitan saada aikaiseksi jotain pelianalyysiä omasta pelistäni ja kommentteja myös. Tarkoitus ei ole lytätä kenenkään mielipiteitä ja voisihan joku lytätä minunkin mielipiteitä.

[Juha Patosalmi]

Hukassa ovat ainakin
- analyysin määritelmä. Mitä itse asiassa ollaan tekemässä, kun "analysoidaan"?

Tämä on luonnollisesti hyvä kysymys lähtökohdaksi!

Minusta analysoinnin tavoitteena on yrittää löytää kuhunkin pelitilanteeseen "paras" mahdollinen jatko. Jotta tämä on mahdollista, tulee analysoitaessa tehdä systemaattisesti seuraavia asioita:
- Arvioida laudalla oleva asema: materiaali, aseman vahvuudet/heikkoudet, yms.
- Hahmotella vaihtoehtoiset strategiat/suunnitelmat pelin viemiseksi eteenpäin
- Laskea konkreettiset siirtosarjat kuhunkin vaihtoehtoiseen suunnitelmaan liittyen
- Muodostaa mielipide siitä mikä siirto on käytännön pelissä paras tapa jatkaa

Joku tämmöinen lienee hyvä olla mielessä, ettei "analysoitaessa" päädytä vain laskeskelemaan muutamia satunnaisia variaatioita, tai pohtimaan jotain hienoa asemassa piilevää taktiikkaa joka ei kuitenkaan ollut jatkon kannalta relevantti.

Osaisiko joku määritellä paremmin?

JP

EDIT: Vielä kun tässä valossa asiaa miettii, niin pelin "analysointi" koneen kanssa ei varsinaisesti ole analysointia, vaan vastaa ainoastaan neljänteen pointtiin (ja kolmanteen jos itse alkaa testailemaan omia ideoitaan koneen avulla). Ensimmäiset kaksi ovat kuitenkin ihmiselle niitä tärkeitä juttuja joita analysoidessa pitäisi (minun mielestä) tehdä myös.

[Jari Järvenpää]

Tässä motivaatiota tarkastella omia pelejä. Kertokaahan toki, jos suomennokseni on kömpelöä tai epäselvää kieltä. Kun kerran innostuin aiheesta, niin kirjoitan myöhemmin tarkemmin itse analyysin tekemisestä. Keskityn pääosin Artur Jusupovin selkeisiin ja hyviin ohjeisiin.

Useiden suurmestareiden mukaan omien pelien analysointi kehittää ratkaisevasti pelaajan pelitaitoa:
1.Alexander Yermolinsky: The Road to Chess Improvement
2.Artur Yusupov ja Mark Dvoretsky: Training For The Tournament Player
3.Jacoob Aagard: Excelling At Positional Chess
4.Rafael Leitao: How to Improve Your Chess: THe 10 Mistakes That Hinder You From Evolving Your Game
5.Alexander Alekhine
6.Mikhail Botvinnik

Mainitsen tarkemmin näistä vain kolme ensimmäistä. Voidaan tietenki kysyä onko shakin luonne ratkaisevasti muuttunut ajoista, jolloin mainitsemani herrat harjoittelivat antaumuksella, pelejään analysoiden tai muulla tavoin. Avausteoriaa sekä opiskelumateriaalia on helposti saatavilla, shakkiohjelmat ovat myös kehittyneet roimasti, pelitietokannoista löydämme nopeasti huippupelaajien pelejä, Youtubesta ilmaisia shakkivideoita lukuisista eri aiheista...jne.

Mielestäni kehittyäkseen on silti jossain määrin analysoitava omia pelejä, sillä vaikka opiskelisimme yleistä loppupeliteoriaa tai harjoittelisimme muita shakin osa-alueita, silti saatamme sortua meille tyypillisiin virheisiin. Nämä virheet saattavat toisinaan olla niin ratkaisevia, että pelitasomme ei nouse, vaikka olisimmekin kehittyneet jollakin shakin osa-alueella. Ihmisen oppimisprosessi on silti lukuisista materiaaleista ja välineistä huolimatta silti samanlainen. Shakki on taito, joka opitaan.

Analysoinnin taito ei välttämättä ole yhtä korostunut nykyään kuin vaikkapa 40 vuotta aiemmin, mutta edelleen sen myötä on mahdollisuus kehittyä nopeasti. Nykyään jonkin verran voi kompensoida muiden opiskelumateriaalien avulla sitä, että ei analysoi pelejään. Joillakin pelaajilla on tapana työntää analysointityö shakkiopettajalle. Hän voi varmasti auttaa jossain määrin, mutta huonona puolena on, että hän ei ole perillä kaikesta mitä pelaaja pohti pelinsä aikana.
(Jari)

1.Alexander Yermolinsky - pähkinänkuoressa Alexander Yermolinskyn omien analysointitaitojen kehittymisestä
Johdanto
Alex teki joitakin rutiininomaisia toimia peliensä suhteen jo kouluikäisenä, mutta hänen analysointitaitonsa kehittyi hyvin hitaasti. Vielä silloinkin, kun hän oli oppinut miten analysoida pelejään, hän käytti analysointitaitoja pääosin muiden peleihin. Kului kauan aikaa ennen kuin hän aloitti tarkemman ja syvällisemmän omien pelien analysoinnin.
(Jari - alla oleva teksti puolestaan suomennosta)

Alexander Yermolinsky merkitsi ensin kouluikäisenä systemaattisesti shakin työkirjaansa kaikki peliensä siirrot, tulokset ja tilastot. Alexin mielestä tästä oli seuraavia hyötyjä:
a) Lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteiden asettamisen vuoksi sain tuntuman kehittymisestäni
b) Turnaustulokset, niin huonot kuin hyvätkin, kertoivat minulle teinkö asioita väärin vai oikein
c) Itselleni muodostui hyödyllisiä shakillisia työrutiineja, vaikka ne olivatkin vain pieniä tehtäviä, kuten omien pelien kopiointi. Työrutiinit paransivat kykyä istuutua ja keskittyä, mikä on shakinpelaajalle tärkeätä

Alexin mielestä hänen tekemänsä analysoinnin laatu oli silti alhainen. Pian hän lisäsi analyyseihin muunnelmia, joita hän oli laskenut peliensä aikana. Harvoin hän kuitenkaan testasi olivatko muunnelmat korrekteja. Analyysit sisälsivät paljon yhden siirron pituisia ehdotuksia.

Alexin analyysit omista peleistään eivät vielä muodostuneet ammattimaisiksi, vaikka hän jonkin verran analysoi muiden pelejä. Alex avusti Irina Levitinaa naisten Maailmanmestaruusturnauksessa 1982-1984 ja julkaisi myöhemmin Irinan pelejä.

Vuonna 1986 28-vuotiaana, kun Alexin shakillinen kehittyminen oli jämähtänyt seitsemäksi vuodeksi paikalleen, hän päätti noudattaa Alexander Alekhinen ja Mikhail Botvinnikin neuvoa: tutki pelejäsi. Tämä auttoi häntä kehittymään vieläkin paremmaksi pelaajaksi tulevina vuosina.
(Yermolinsky, the Road to Chess Improvement, s. 5-6 )

Alexin mukaan Ihmisillä on tapana olla niin iloisia voitoista, että meillä on tapana
a) väheksyä ongelmia, joita vastustajamme on kehittänyt sinnikkään vastarinnan myötä
b) ohittaa kaikki epäselvät linjat, kun kirjoitamme merkintöjä tai näytämme peliä kavereille
c) menettää objektiivisuudentajumme

Voittopelit ovat kehumista varten ja häviöpelit tutkimista varten. Tutkin kaikki pelini, jopa häviöpelit, vaikka vihaankin toisinaan sitä. Haluan tietää mitä oikeastaan tapahtui. Se voi auttaa minua välttämään samoja virheitä myöhemmin.
(Yermolinsky, the Road to Chess Improvement, s. 7)


2.Artur Yusupov ja Mark Dvoretsky:
"on hyvin mahdollista, että olen onnistunut kehittymään pelaajana juuri sen vuoksi, että olen kuluttanut kosolti aikaa omien pelieni analysoimiseen. Mielestäni pääasiallinen keino kehittyä pelaajana on tutkia omia pelejä. Olen vakuuttunut, että kehittyminen on mahdotonta, jos pelaajalla ei ole kriittistä ymmärrystä peleistään...Omat pelimme on meitä lähimpänä, koska olemme pelanneet ne ja ratkaisseet kaikki eteen tulevat ongelmat. Analysoidessa on mahdollisuus paljastaa ne hetket kun sorruimme virheisiin, vaikka pelin aikana vastustaja ei huomaisikaan virheitä. Näin ollen analyysissä on tarpeen tarkastella ja määrittää ne pelinaikaiset arvioinnit, jotka johtivat virheisiin ja epätarkkuuksiin." (s. 46)

[Jari Järvenpää]

En tullut miettineeksi Juhan 1-sivulla mainitsemaa kirjeshakkia laisinkaan. Aiemmin Juha sanoikin hyviä pointteja siitä aiheesta, mutta tilasyistä johtuen en kuitenkaan käytä siteeraustoimintoa. Nyt tuli mieleeni, että kirjeshakki muistuttaa pelatun pelin analysointia silloin kun enginee ei käytetä.

[Juha Patosalmi]

Hyviä pohdintoja, toivottavasti tämä aihe herättää vielä lisää kiinnostusta!

Pelin analysoiminen siirtotasolla on yksi näkökulma asiaan. Toinen erittäin relevantti näkökulma on analysoida peliä kokonaisuutena, eli nousta hieman yksittäisten siirtojen yläpuolelle. Miksi peli päättyi voittoon tai tappioon? Oliko syynä taktinen onnistuminen/virhe, strateginen onnistuminen/virhe, hyvin/huonosti valittu avaus, hyvin/huonosti pelattu loppupeli, hyvä/huono pelivire, tms.

Itse yritän aina pelin jälkeen tiivistää oman analyysini pelistä kokonaisuutena johonkin tämän tyyppiseen: "Hyvin valmisteltu avaus joka meni odotusten mukaan. Keskipelissä vahva asemallinen etu ja hyökkäys vastustajan kuningasasemaan. Mattihyökkäyksen taktiikat osoittautuivat epäkorrekteiksi ja oli pakko ottaa tasapeli ikuisella shakilla." Tämän kirjoitan konkreettisesti muistiin, ja sitten jälkeenpäin kun näitä on kymmeniä/satoja, voi alkaa huomata kenties jotain toistuvia asioita pelissä joihin ehkä syytä keskittyä jatkossa.

Juha

[Jari Järvenpää]

Moi! Olen ollut pahasti kipeenä. Muun muassa oli ensin päänsärkyä neljänä päivänä putkeen. Monena päivänä olen analysoinut omaa peliäni pääsemättä vielä kuitenkaan maaliin asti. Seuraavassa kommentissa kuitenkin pelien analysoinnista yleisesti.

[Jari Järvenpää]

Tässä käytännöllisiä ohjeita pelien analysoinnista. Teksti vastannee osittain keskusteluketjussa esitettyihin kysymyksiin, kuten miten analysointi määritellään. Analysoinnin ei tarvitse olla kovin monimutkaista ja monivaiheista. Jusupovin ohjeita noudattaen saa paljon irti omista peleistään, vaikka haastavampiakin analysointitapojakin on esitetty. Mielestäni kohtia 1.-3. pohditaan rinnakkain eikä suinkaan vaiheittain.


Artur Jusupov: miten peli pitäisi analysoida?

1. Kriittiset asemat
Aloita analyysi tunnistamalla kriittiset asemat pelistä. Kriittistä asemaa voi luonnehtia sellaiseksi, jossa on tehty virhe tai siinä asema muuttui ratkaisevasti tai jokin tärkeä mahdollisuus jäi huomaamatta. Kyky huomata pelinaikaiset kriittiset hetket on erittäin tärkeä taito shakin pelaajalle. Kun harjoittelet tätä taitoa analysoinnin kautta, niin opit myös hyödyntämään sitä pelatessasi.

Pelatessa on mahdotonta laskea kaikkea, siksi täytyy luottaa intuitioon. Toisinaan koko pelin lopputulos määräytyy yhdestä siirrosta. Tästä huolimatta kaikki huippupelaajat eivät ole taitavia huomaamaan kriittisiä asemia. Boris Spasskyn mielestä Bobby Fischer oli yksi heistä, vaikka hänellä ei ollut suuria heikkouksia. Toisinaan Fischerin tulokset kärsivät tämän vuoksi.

2. Virheiden syyt
Seuraavaksi tulisi keskittyä löytämään syyt virheille. Kun paikannat virheet, niin kykenet huomaamaan kaavamaisuuksia (patterns) peleissäsi. Näin voi nopeastikin oppia miksi virheitä tapahtuu. Usein valmentaja tai kehittyneempi pelaaja voi tarjota osaamistaan virheiden löytämisessä, mutta kykenet oppimaan paljon enemmän, jos analysoit itse.

Kun paikannat yleisimmät virheet, niin voit välttää ne jatkossa muutoksien myötä eli loppujen lopuksi muuttamalla ajatteluasi.

3. Mahdollisuudet, jotka jäävät huomaamatta
Viimeisenä vaiheena on hyvä katsoa uusia mahdollisuuksia, jotka jäivät huomaamatta pelin aikana. Syitä voi olla lukuisia: aikapula, muut muunnelmat ja linjat, jotka pidit mielessäsi, jne. Syvällisen asemallisen analysoinnin jälkeen alat ymmärtämään paremmin tietynlaisia asemia. Näin myös kehität intuitiotasi ja tuntumaa joistakin asemista. Alat ymmärtämään syvällisemmin yleisimpiä strategisia ja taktisia ideoita ja shakkiteemoja (chess themes). Myöskään avausvaihetta ei tulisi täysin unohtaa. On hyvä etsiä asemaa parantavia siirtoja varsinkin, mikäli avausvaihe on mennyt heikonlaisesti.

Omasta kokemuksesta saatavat johtopäätökset ovat selvästi hyödyllisempiä kuin ne, jotka voi saada muista lähteistä. Kokonaisvaltainen pelin arviointi johtaa nopeampaan kehittymiseen paremmaksi pelaajaksi.

[Juha Patosalmi]

Jarin kolme pointtia on myös erittäin hyvä tapa jäsentää pelien analysointia!

Tuo kriittinen asema on hyvä konsepti: pelaajan pitäisi osata "haistaa" milloin asema muuttuu sen luonteiseksi että täytyy löytää "ainoat oikeat" siirrot, tai tehdä hyviä asemallisia valintoja pidemmän päälle. Lisäksi pelin aikana lienee syytä optimoida ajankäyttönsä siten että näihin kriittisiin asemiin varaa enemmän aikaa ja minimoi ajankäytön ei-kriittisissä asemissa joissa on mahdollisesti useita lähes samanarvoisia jatkoja.

Virheiden syyt on myös hyvä selvittää itselleen. Virhe itsessään voi olla vaikka vastustajan vahvan idean missaaminen, taktisen kuvion väärin laskeminen, tai taktisen kuvion jälkeen syntyvän aseman virheellinen arvio. Syyt virheen taustalla voi olla monet: välillä on liian optimistinen omasta pelistään ja näkee enimmäkseen vastustajan heikkoja siirtoja joilla perustelee oman ideansa loistavuutta, eikä osaa pakottaa itseään pohtimaan vastustajan mahdollisuuksia avoimemmin. Joskus vaan oma laskutaito ei riitä monimutkaisen tilanteen kunnolliseen läpikäyntiin. Joskus taas virheen syynä voi olla kokemuksen tai intuition puute kun pitäisi arvioida syntyvän loppupelin edullisuutta. Pointtina siis, että tässä on tärkeää ensin tunnistaa virhe, ja sen jälkeen mennä syvemmälle sen syihin.

Tuo kolmas pointti on myös erittäin mainio. Online "kirjeshakkia" muutaman vuoden pelattuani olen vasta havainnut, miten joka ainoa asema on täynnä hienoja ideoita, mahdollisuuksia, ja taktisia kuvioita. Vaikka asema näyttäisi pintapuolisesti kuinka pelkistetyltä ja suoraviivaiselta, löytyy sieltä aina uskomaton määrä juttuja jos vain ehtii ja jaksaa pohtia. Normaalissa pelissä varmaankin 90% näistä jää täysin pimentoon, ja myöskään tietokone ei auta jälkianalyyseissa niitä löytämään (koska kertoo vain sen yhden parhaan jatkon).

Toivottavasti saadaan vielä lisää pohdintaa aiheeseen!

JP

[Kullervo Joentakanen]

[Viesti poistettu. Koska keskustelua ei synny, shakkifoorumille on turha kirjoittaa]

[Jari Järvenpää]

Hyvää analyysiä Kullervolta. Shakki on käytännössä mielestäni paljon virheiden välttelyä, vaikka peliin voikin ideologisesti suhtautua monin eri tavoin. Ja niitä virheitähän tulee siltikin melkein kuin kaatamalla. Häviöpelit ja niiden tarkastelu on kivuliasta, joten siksi huomioni kiinnittyi siihen, että niitä pitää analysoida. Sen lisäksi, että voittopelejä itse kukin mielellään hehkuttaa ja näyttää muille. Shakki on taito siinä muutkin ja virheistä saatu palaute pitää ottaa vastaan. Shakissa silti mielestäni moni kykenee antamaan verrattain muihin taitojen opetteluun hieman paremmin laadukasta palautetta myös itselleen. Mutta se edellyttää, että pelin analysointiin käyttää kohtalaisen paljon aikaa.

Periaatteessa jos vain nopeasti tsekkaa koneella virheet (kuten monet toimii), niin kannattaa käsitystä, että oppiminen tapahtuu jonkin supistettuun muotoon laitetun informaation avulla, joka koneelta kopioidaan sellaisenaan muistiin ettei samoja virheitä tehtäisi. Sitähän ne koneen taktiset jatkot ovat, analyysiä supistetussa muodossa. Mutta ihmiseen ei voi kopioida tiedostoja kuten koneeseen.

Hyvät ideat osittain jäänee mieleen analysoimattakin. Virheistä taas seuraa useita kysymyksiä, joita on hyvä käydä läpi:
-Halusinko liikaa voittaa vastustajani?
-Olinko laiska enkä laskenut riittävästi
-Tuhlasinko aikaa vääriin jatkoihin?
-Enkö vielä ole oppinut tämän avauksen tyyppi-ideoita?
--jne

Yleinen sanonta kuuluu, että häviöistä oppii eniten.