Lukematon viesti
Kirjoittaja Mika Karttunen » 24 Huhti 2018 10:14
Hei,
Shakkiliiton viime vuosi oli taloudellisessa mielessä ennen näkemätön katastrofi. Vaikka itse olin hallituksessa, en osannut odottaa mitään tällaista, koska minulle ei annettu vuoden 2017 aikana mitään konkreettisia tietoja taloustilanteesta. Uskon, että yhtä tietämätön tilanne oli Markku Raitasella ja Sauli Alholla.
Varsinkin vuoden 2017 aikana minulle tuli vahvasti sellainen tunne, että tarjolla olevaa informaatiota liiton asioista säännösteltiin ainakin minun osalta hyvin tarkkaan, koska olin kärkkäin puuttumaan epäkohtiin. Annettiin ymmärtää, että kaikki on kunnossa ja hallinnassa. Yhdessä hallituksen kokouksessa esitin, että katsotaan taloustilannetta ihan konkreettisten numeroiden kautta. Ei katsottu. Ei, vaikka liiton talous oli aiheena. Olin yrittäjänä kuulemma Shakkiliiton kilpailija, joka saa henkilökohtaista etua näkemällä talouslukuja. Liittoa tulee suojella. Aika paksua, mutta minulle jo kovin tuttua vuoden 2016 perusteella. Taloudellisessa mielessä myös 100-vuotisjuhlaturnaus Vierumäellä oli suuri onnettomuus. Tästäkin annettiin sellainen kuva hallitukselle, että kaikki on suunnittelun osalta OK. Pyysin nähdä tapahtuman budjettia hallituksen kokouksessa. Ei näytetty, heiteltiin vain lukuja ilmaan. Jätin eriävän mielipiteen pöytäkirjaan, jonka ansiosta olin vähemmistöön jäänyt typerys, joka ei ymmärrä demokratiaa. Sellaista vähän erikoisempaa demokratiaa. Kokouksissa keskusteltiin kyllä paljon, mutta pääosin yhden henkilön toimesta. Muu hallitus sai joko taputtaa tai ulos laputtaa.
Edellä mainitut pari tapausta ovat vain jäävuorenhuippu, mutta ei siitä nyt sen enempää, ettei eksytä varsinaisesta asiasta. Kerroin edellisen siksi, että kaikki ymmärtäisivät: asioihin yritettiin puuttua! Minusta peiliin katsomisen paikka on tämän kaiken sallineella ydinporukalla sekä hallituksen "joojoo"-miehillä. Joojoo-mies on siis se, joka nyökyttää heti, kun kuulee määrätietoista puhetta. Monesti jäi sellainen vaikutelma, että asiat oli jo hyvissä ajoin pohjustettu osalle hallituksesta. Muistathan, että meidän kannattaa toimia ja äänestää näin. Muista myös, että valkea onkin musta ja naapurin velat omia saatavia.
Kerhojen kokouksessa vaaditaan päitä pölkylle. Se ei ole ihme. Edellinen hallitus teki historialliset tappiot, ja sen vuoksi Shakkiliiton toiminta tulee sakkaamaan merkittävästi pari vuotta eteenpäin ilman toivottua h-kirjainta. Verenhimoisessa oikeuden hakemisessa kannattaa kuitenkin muistaa, että koko hallitustyöskentely oli pitkälti yhden miehen show, isolla ässällä. Tai ainakin melkein. Itseäni on jäänyt askarruttamaan suosiollisessa asemassa olleiden hallituksen jäsenten rooli tässä kaikessa. Mitä he tiesivät? Onko mahdollista, etteivät tienneet mitään? Ja jos tiesivät, miksi asioihin ei puututtu? Näihin kysymyksiin olisi mukava kuulla vastauksia. Huhuu, varapuheenjohtaja Lauri Kangas, taloudenhoitaja Teemu Miettinen sekä hallituksen demokratiaa vääristäneet joojoo-miehet. Oma lukunsa on toiminnanjohtaja Marko Tauriainen. Miten toimintaa johtava henkilö voi olla tietämätön kaikesta? Hänen kohdallaan tulee toki muistaa mahdollinen pelko työpaikkansa puolesta. Hallitus, ja eritoten puheenjohtaja, on toiminnanjohtajan esimies.
Toivon kaikesta huolimatta rakentavaa ja eteenpäin katsovaa ilmapiiriä tulevalle kerhojen kokoukselle. Toivottavasti tästä kaikesta viisastutaan. Tulevan sunnuntain kokouksessa kannattaa ennen kaikkea ajatella tulevaisuutta, ja rakentaa sitä yhteistuumin eteenpäin. Shakkiyhteisömme on tällä hetkellä monessa mielessä jakautunut joko maantieteellisesti tai ideologisesti. Tykkäämme ajatella ja analysoida tilanteita, tapahtumakulkuja ja ihmisten tarkoitusperiä. Joskus liiankin kanssa. Shakki on Suomessa niin pieni laji, että teemme haittaa itsellemme ja annamme merkittävästi tasoitusta muille lajeille, jos emme löydä yhteen hiileen puhaltamisen taitoa. Monella on varmasti aito halu kehittää shakkitoimintaa tästäkin eteenpäin ilman, että oma etu on aina kaikista ensimmäisenä mielessä. Toivottavasti kerhojen kokous tekee päätöksiä, joilla ei sidottaisi liikaa nykyistä hallitusta sekä liiton työvoimaa haavojen hoitoon ja henkiseen kiputerapiaan. Nykytilanne on nyt mikä on, ja optimaaliset päätökset joudutaan etsimään mitä todennäköisemmin pienimmän pahan kautta.
Mika Karttunen