Nuorten maajoukkue

[Velhotar]

Hei,

hienoa että shakkiliitossa tapahtuu uusia tuulia ja positiivisia asioita. Konsepti shakkiliitto vetoisesta nuorten systemaattisesta valmennuksesta on hyvä askel kohti ammattimaisempaa toimintaa.

Uudessa systeemissä ikäluokka kärjessä olevat aktiiviset ja itseään kehittämään pyrkivät nuoret asetetaan arvokisavalinnoissa etusijalle. Vanhassa systeemissä yksi kisa (ja pahimmillaan yksi peli) saivat suunnattoman suuren painoarvon. Uuden systeemin idea on mielestäni hyvä ja suuntaviivat ovat oikeat.

Nuorten pelaajakehitys voi olla hyvin nopeaa. Nyt hyvä ajatus on viety niin pitkälle että saattaa syntyä oikeustajun vastaisia valintatilanteita. Avaan ajatukseni konkreettisen esimerkin avulla. U14 sarjan pelaajan selo on ollut vuosi sitten 1729 (19.2.2017 listalla). Sillä luvulla hän ei olisi ollut oikeutettu 50% tuettuun maajoukkuevalmennusryhmään. Hän ei olisi ollut oikeutettu myöskään täysin omakustanteisesti tryout-ryhmään. Eli hän olisi ollut automaattisesti ulkona edustusvalinnoista. Nyt 9.2.2018 listalla hänen lukunsa on 2006 ja hän on ikäryhmän selolistan ykkösenä mutta uudessa systeemissä ilman mahdollisuutta päästä edustamaan Suomea virallisena edustaja.

Harvoin kriteereitä pystytään laatimaan joka tilanteeseen täysin optimaalisiksi. Parhaan lopputuloksen aikaansaamiseksi toivon että pitkään asioissa sisällä olleet henkilöt (usein samoja, keitä päätös koskee) osallistetaan suunnitteluvaiheessa.

[Marko Tauriainen]

Juuri tällaisia tapauksia varten on tämä:

"Maajoukkueeseen voidaan valita yllä olevien selokriteerien ulkopuolelta poikkeuksellisen lahjakkaiksi todettuja nuoria. Esityksen Shakkiliiton hallitukselle tällaisen nuoren valitsemisesta maajoukkueeseen tekee maajoukkuetyöryhmä."

[Risto Tuominen]

Hei,

hienoa että shakkiliitossa tapahtuu uusia tuulia ja positiivisia asioita. Konsepti shakkiliitto vetoisesta nuorten systemaattisesta valmennuksesta on hyvä askel kohti ammattimaisempaa toimintaa.

Uudessa systeemissä ikäluokka kärjessä olevat aktiiviset ja itseään kehittämään pyrkivät nuoret asetetaan arvokisavalinnoissa etusijalle. Vanhassa systeemissä yksi kisa (ja pahimmillaan yksi peli) saivat suunnattoman suuren painoarvon. Uuden systeemin idea on mielestäni hyvä ja suuntaviivat ovat oikeat.

Nuorten pelaajakehitys voi olla hyvin nopeaa. Nyt hyvä ajatus on viety niin pitkälle että saattaa syntyä oikeustajun vastaisia valintatilanteita. Avaan ajatukseni konkreettisen esimerkin avulla. U14 sarjan pelaajan selo on ollut vuosi sitten 1729 (19.2.2017 listalla). Sillä luvulla hän ei olisi ollut oikeutettu 50% tuettuun maajoukkuevalmennusryhmään. Hän ei olisi ollut oikeutettu myöskään täysin omakustanteisesti tryout-ryhmään. Eli hän olisi ollut automaattisesti ulkona edustusvalinnoista. Nyt 9.2.2018 listalla hänen lukunsa on 2006 ja hän on ikäryhmän selolistan ykkösenä mutta uudessa systeemissä ilman mahdollisuutta päästä edustamaan Suomea virallisena edustaja.

Harvoin kriteereitä pystytään laatimaan joka tilanteeseen täysin optimaalisiksi. Parhaan lopputuloksen aikaansaamiseksi toivon että pitkään asioissa sisällä olleet henkilöt (usein samoja, keitä päätös koskee) osallistetaan suunnitteluvaiheessa.

Olen eri mieltä sattuman suuresta merkityksestä etenkin nuorten SM-kisojen osalta. Turnaus on riittävä erottamaan jyvät akanoista ja suuria vääryyksiä ei valinnoissa ei tällä systeemillä ole tapahtunut. Koululaisten SM pelataan nopeammalla aikataululla ja tällöin on joskus suurempiakin yllätyksiä nähty. Kyseenalastaisin kuitenkin näkemyksen väärien pelaajien valinnasta. Uskoisin, että hieman laajemmalle kentälle menevät valinnat ovat toimivampi ja enemmän menestystä tuova vaihtoehto. Sama koskee myös liiton valmennusta. Uskoisin, että useammalla valmentajalla ja pienemmillä ryhmillä voitaisiin päästä huomattavasti tehokkaampaan valmennukseen. Tällaiseen ryhmävalmennukseen olisi varmaankin mahdollista saada ehdokkaita halvemmalla ja kynnys olisi pienempi kuin yhden päävalmentajan hakuun. En usko päävalmentajakonseptin toimivuuteen eikä se myöskään aiempina vuosina ole mielestäni tuottanut ihmeellisiä tuloksia. Eri asia voisi olla jos olisi olemassa kyvykkääksi todettu valmentaja, joka tekisi hommaa päätoimisesti.

Konseptin velvoittavuus on mielestäni hyvin arveluttavaa. Pelaaja/vanhemmat pakotetaan maksamaan liiton määrittämälle valmentajalle huomattavia summia. Tämä ei ole välttämättä mitenkään perusteltavissa. Esimerkiksi yksi Turun kovimmista lupauksista omaa henkilökohtaisen valmentajan, käy kilpakerhossa, käy koulun kerhossa, käy kerhon peli-illoissa, käy shakkileireillä ja opiskelee omatoimisesti huomattavia määriä sekä pelaa usein viikonloppuisin turnauksissa. Itse en pysty ymmärtämään miksi tällainen pelaaja pitäisi pakottaa liiton valmennukseen. Eikö parempi olisi järjestää niin laadukasta opetusta, että homma voitaisiin perustaa vapaaehtoisuuteen? Lisäksi uusi systeemi johtaa helposti painostukseen silloin kun harjoittelu ei satu maistumaan. Voi myös olla mahdollista, että joku ei esimerkiksi viihdy liiton leireillä. Onko tällöin oikein pakottaa hyvin nuori lapsi leirille merkittävän tulonmenetyksen uhalla?

Uskon, että uusi konsepti perustuu paljolti vertailuun muiden lajien nuorisovalmennuksen kanssa. Kannattaisi kuitenkin muistaa, että shakille suoraan verrannollista lajia ei taida olla olemassa ja samat systeemit eivät välttämättä toimi kuin muissa lajeissa.

[Velhotar]

Juuri tällaisia tapauksia varten on tämä:

"Maajoukkueeseen voidaan valita yllä olevien selokriteerien ulkopuolelta poikkeuksellisen lahjakkaiksi todettuja nuoria. Esityksen Shakkiliiton hallitukselle tällaisen nuoren valitsemisesta maajoukkueeseen tekee maajoukkuetyöryhmä."

Kiitos Marko nopeasta vastauksesta. Usein mainitsemasi lisäykset sääntöhin tehdään hyvässä tarkoituksessa, kuten nytkin. Ne ovat kuitenkin ns. harmaata aluetta, jota aikojen saatossa joku/jotkut saattavat pyrkiä käyttämään väärin. Siksi mielestäni olisi hyvä pyrkimys pyrkiä kirjaamaan sääntöihin kaikki auki ja välttämään harmaata aluetta.

[Risto Tuominen]

Juuri tällaisia tapauksia varten on tämä:

"Maajoukkueeseen voidaan valita yllä olevien selokriteerien ulkopuolelta poikkeuksellisen lahjakkaiksi todettuja nuoria. Esityksen Shakkiliiton hallitukselle tällaisen nuoren valitsemisesta maajoukkueeseen tekee maajoukkuetyöryhmä."

Kiitos Marko nopeasta vastauksesta. Usein mainitsemasi lisäykset sääntöhin tehdään hyvässä tarkoituksessa, kuten nytkin. Ne ovat kuitenkin ns. harmaata aluetta, jota aikojen saatossa joku/jotkut saattavat pyrkiä käyttämään väärin. Siksi mielestäni olisi hyvä pyrkimys pyrkiä kirjaamaan sääntöihin kaikki auki ja välttämään harmaata aluetta.

Erittäin samaa mieltä. Tämäkin voitaisiin kirjata auki niin, että vuoden aikana lukurajan saavuttavat pääsevät mukaan ryhmään. Lisäksi ulkomailta Suomeen muuttavien osalta voitaisiin joustaa selopelien määrävaatimuksen osalta.

[Tasapeli]

Shakki on aika vaikeasti vertailtavissa oikeastaan mihinkään muuhun lajiin.

Itse (aikoinaan) lapsena/nuorena harrastin yleisurheilua&hiihtoa. Siihen verrattuna mitä vanhemmaksi tuli sitä kovemmaksi taso kävi, shakissa osoittautui paljon helpommaksi pärjätä (jollain tapaa).

Alussa pelailin yksin kotona konetta vastaan (Chessmaster 3000), silloin ei nettiä ollut. Kerhoon tullessa taso joitain n. 1600+ luokkaa. Ensimmäisenä peli-iltana en hävinnyt yhtään peliä.

Lasten kannattaa pelata netissä, minusta luonnollista heille tänäpäivänä. Voi kun täälläkin olisi ollut netti silloin.. Selo on vanhanaikaista

[sauli.tiitta]

En ole itse uuden systeemin kannattaja ja hyvin paljolti Risto Tuomisen kanssa samoilla linjoilla. Minusta suurin epäkohta liittyy henk koht PM-kisojen valintaan. Tämä paikka on usein ollut hyvin haluttu ja melkein aina kulta- ja hopeamitalistit ovat kisaan lähteneet. Minusta lapsen (ja aikuisen) oikeustaju on koetuksella kun uudistuksen jälkeen voittaja - ja hopeamitalisti eivät (ollessaan valmennusringin ulkopuolella) kisaan pääsekään vaan ringissä olevat. Tällöin voi ennen kisaa jo tietää ketkä kamppailevat PM-kisapaikasta ennen kuin kisa alkaakaan. Tähän kisaan kun ei pääse mukaan omalla kustannuksellaan jos sattuisi kisan voittamaan (ringin ulkopuolella). Ja mikäli systeemiin lähdetään niin kaikilla pelaajilla on oltava tieto kisan alkaessa ketkä pelaajat ovat valmennusringissä, muutoin tulee aivan mahdottoman epäreiluja tilanteita. Tai ehkä viimeisten kierrosten tullessa pääsisi vielä valmennusrinkiin mukaan maksamalla sopivan summan rahaa... Ei hyvä. Jos systeemiin mennään niin PM-kisat pitäisi jättää tämän systeemin ulkopuolelle.

Tulee mieleen lapsuuden kokemus kun perheeni oli laskettelumatkalla Slovakian Tatralla. Meillä suomalaisilla oli etuilupassit, joilla pääsimme noin 45 minuutin jonon ohi kävelemällä ja jonossa kiltisti olleet antoivat todella pahaa silmää tästä. Ei ollut silloin reilua eikä ole nykypäivänäkään.

Vaikka varmaan nykyisellä ryhmävalmennuksella on varmaan saavutettu tuloksia, niin selvästi on kuitenkin nähtävissä ettei tämä ole ainoa tapa kehittyä pelaajana.

Terv. Sauli

[Jari Järvenpää]

En ole itse uuden systeemin kannattaja ja hyvin paljolti Risto Tuomisen kanssa samoilla linjoilla. Minusta suurin epäkohta liittyy henk koht PM-kisojen valintaan. Tämä paikka on usein ollut hyvin haluttu ja melkein aina kulta- ja hopeamitalistit ovat kisaan lähteneet. Minusta lapsen (ja aikuisen) oikeustaju on koetuksella kun uudistuksen jälkeen voittaja - ja hopeamitalisti eivät (ollessaan valmennusringin ulkopuolella) kisaan pääsekään vaan ringissä olevat. Tällöin voi ennen kisaa jo tietää ketkä kamppailevat PM-kisapaikasta ennen kuin kisa alkaakaan. Tähän kisaan kun ei pääse mukaan omalla kustannuksellaan jos sattuisi kisan voittamaan (ringin ulkopuolella). Ja mikäli systeemiin lähdetään niin kaikilla pelaajilla on oltava tieto kisan alkaessa ketkä pelaajat ovat valmennusringissä, muutoin tulee aivan mahdottoman epäreiluja tilanteita. Tai ehkä viimeisten kierrosten tullessa pääsisi vielä valmennusrinkiin mukaan maksamalla sopivan summan rahaa... Ei hyvä. Jos systeemiin mennään niin PM-kisat pitäisi jättää tämän systeemin ulkopuolelle.

Tulee mieleen lapsuuden kokemus kun perheeni oli laskettelumatkalla Slovakian Tatralla. Meillä suomalaisilla oli etuilupassit, joilla pääsimme noin 45 minuutin jonon ohi kävelemällä ja jonossa kiltisti olleet antoivat todella pahaa silmää tästä. Ei ollut silloin reilua eikä ole nykypäivänäkään.

Vaikka varmaan nykyisellä ryhmävalmennuksella on varmaan saavutettu tuloksia, niin selvästi on kuitenkin nähtävissä ettei tämä ole ainoa tapa kehittyä pelaajana.

Terv. Sauli

En tiedä ymmärsinkö kaikkea tästä systeemistä. Mitäs väliä joillain valmennusringeillä on ketä pääsee PM-turnaukseen tai johonkin muuhun edustusturnaukseen? Valmennukset pitäisi olla yksi asia ja turnaukset toinen, koska nehän on kaksi eri asiaa. Onhan olemassa monia syitä miksi joku ei pääse valmennukseen, vaikka jopa haluaisikin.

[Risto Tuominen]

Vielä sellainen epäkohta tuli mieleen, että keinotekoisen rajan vuoksi ei maajoukkueryhmän ulkopuolelta ole mahdollisuutta saada paikkaa. Samalla kuitenkin maajoukkueryhmän sisällä voi huomattavasti toista heikompi pelaaja saada edustuspaikan. Näin olisi esim. nyt U-14- sarjassa. Eikö tällöin edustuspaikat pitäisi mennä kahdelle seloluvultaan vahvimmalle?

On myöskin epäloogista, että toisissa sarjoissa paikka ratkeaa tietyn kisan perusteella ja toisissa ei.

[Velhotar]

Hei,

shakkiliiton organisoima valmennus on tasapuolisesti kaikkien lasten ulottuvissa, riippumatta vanhempien valveutuneisuudesta etsiä valmentaja. Suomessa on kuitenkin valveutuneita vanhempia ja useita tasokkaita ammattivalmentajia. Ehkä nämä kaksi hyvää asiaa voisi yhdistää ilman ristiriitoja.

Nyt uusissa edustusvalintakriteereissä on haluttu suosia niitä lapsia, jotka ovat motivoituneita ja sitoutuneita kehittymään shakissa ja ovat saavuttaneet tietyn selotason. Ehkä nämä periaatteet voisi ylläpitää jos asia muotoiltasiin niin, että lapsi on joko mukana liiton valmennuksessa tai muussa pitkäjänteisessä ja tavoitteellisessa valmennuksessa ja hänen huippuselonsa on ollut ajanjaksolla x vähintään y. Ja ajanjakso x päättyy valintajakson loppuun.