Hei,
Henkilökohtaisesti en oikein käsitä koko alkuperäistä kysymystä. Mielestäni on kaksi aivan eri asiaa, onko otsikossa mainitulla tavalla "asema huono" tai "onko asema 100% varmuudella hävitty". Huonoista asemista noustaan yllättävän usein, häviöasemista ei ihan niin usein, mutta kuitenkin riittävän usein, jotta kannattaa silloinkin yrittää löytää kaikki mahdollisuudet. Itse olen pelannut reilut 30 vuotta sillä periaatteella, että jatkan peliä niin kauan, kuin itse ajattelen olevan jokin mahdollisuus joko kääntää peli itselle voitoksi tai saada jokin tasapeliin johtava yllätys aikaiseksi, mahdollista aikavoittomahdollisuutta unohtamatta. Vaikka siis ei kyseistä peliä voittaisikaan, niin pitkässä sarjassa ja paljon pelaamalla pelastuksia tulee paljon. Se onko vastustalla sen jälkeen hapan naama

, ei merkitse mitään, koska itsellä on tasapainottavasti iloinen naama

. Joku on joskus jossakin yhteydessä sanonut, että "luovuttamalla ei ole koskaan voitettu yhtään peliä". Itse luovutan lähinnä vain niissä tapauksissa, kun vastustajani on tehnyt esimerkiksi sellaisen uhrauksen, että hän on tehnyt sen vain ja ainoastaan siitä syystä, että on varmasti nähnyt vaikkapa jatkossa olevan kahden siirron matin.
Peliaika tietysti merkitsee luovutuspäätöksissä. Pikashakissa huonot asemat ja välillä voittoasematkin usein vuorottelevat, joten luovuttamiseen on harvoin hyvää syytä. Pitkässä pelissä luonnollisesti arvioin itsekin enemmän sitä, että keksinkö enää mitään järkevää puolustusta ja saatan luovuttaa aikaisemminkin.
Seuraava luonnollinen puheenaihe tässä keskustelussa varmaan on sitten se, että pitääkö "ilmeisessä tasapeliasemassa" ehdottaa tasapeliä ja vastustajan siihen heti herrasmiesmäisesti suostua? Lukemattomat ovat ne kerrat, kun olen ollut todistamassa, kun toinen (usein pienempilukuinen) suorastaan kyyneleet silmissä rukoilee tasapeliä ja vahvempilukuinen ei siihen suostu. Usein voikin olla, että virheettömällä pelaamisen jatkamisella peli päättyisi tasan, mutta ei kuitenkaan pääty, jos pelaa hermoillen tai muuten huonosti. Tässäkin siis kannattaa itse harkita. Asema ei vaan ole tasapeli, jos sitä ei laudalla kykene sellaisena pitämään.
Yksi syy siihen, että shakkia eivät kaikki pidä edes urheiluna (varsinkaan suuri yleisö), voi olla juuri tuo ajatus, että voittaminen on jotenkin häpeällistä, jos sitä ei saavuta "herrasmiesmäisesti". Katsoja olettaa näkevänsä jotakin ja samalla hetkellä toinen luovuttaa, jolloin vähemmän peliä osaava katsoja ihmettelee tilannetta, kun ei mitään edes tapahtunut ja sitten jo toinen luovutti. Kaikki SHAKKISÄÄNTÖJÄ ja KILPAILUN ERIKOISMÄÄRÄYKSIÄ noudattava pelaaminen on siis mielestäni täysin sallittua eikä siitä tule vastustajaa syyllistää. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei pidä silti käyttäytyä vastustajaa kohtaan kunnioittavasti ja arvostavasti, mutta sen ehtii tehdä pelin päätyttyäkin. Harva pelaaja jaksaa kauan murjottaa, jos kuitenkin pelin voitti...
T: TJS